Kuulle

Jälleen pensaat, laaksomaan

usvaan hopeoit,

vapauttaa kokonaan

sielun vihdoin voit.

 

Valat ylle niittyjen

katseen lempeän,

niin kuin yli tuskien

silmät ystävän.

Ilon kaiub, murheenkin

saanhan tuntea,

riemun, tuskan vaihtuvin

vuoroin kokea.